Sairautena psykoosi
Tässä tekstissä pohdimme psykoosia sekä psykoosisairauksia. Psykoosilla tarkoitamme nyt niin sanottua psykoositilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt, eli hän ei pysty erottamaan, mikä on totta ja mikä ei (Huttunen 2016). Psykoositilassa oleva henkilö kokee usein erilaisia aistiharhoja ja kuulee ääniä, kuten esimerkiksi puhetta. Puhe, jota psykoosissa oleva henkilö kuulee, on usein uhkaavaa, vähättelevää tai muuten negatiivissävyitteistä. Psykoosin aikana henkilö voi myös kuvitella olevansa esimerkiksi vainottu tai jokin erityisen tärkeä henkilö, kuten jumala. Aistiharhoja ja hetkellisiä vääristymiä voi esimerkiksi pahan stressitilan aikana ilmetä muillakin ihmisillä, kuin vain luonteeltaan psykoottisilla. Erona psykoosiin näissä aistiharhoissa on kuitenkin se, että niitä kokeva henkilö tietää, etteivät ne ole totta vaan ainoastaan mielikuvituksen tuotetta. (Huttunen 2016.)
Psykoottiset oireet liittyvät hyvin moniin psykiatrisiin sairauksiin. Näitä sairauksia kutsutaankin usein nimellä psykoosisairaudet. Psykoosisairauksiin kuuluvat esimerkiksi skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. (Huttunen 2016.) Skitsofrenia on mielenterveyden häiriö, jota esiintyy noin yhdellä prosentilla suomalaisista. Vaikka skitsofrenian hoito on kehittynyt, on se edelleen yksi vaikeimmin hoidettavista psykoosisairauksista. Skitsofrenia vaikuttaa useimmissa tapauksissa haitallisesti käyttäytymiseen sekä kognitiivisiin ja emotionaalisiin toimintoihin. Siihen liittyy, kuten moniin muihinkin psykoosisairauksiin, sekä niin sanottuja positiivisia, että negatiivisia oireita. (Psykiatria 2017.) Positiivisilla oireilla tarkoitetaan oireita, jotka ovat ikään kuin lisättyjä skitsofreniaan sairastuneen henkilön normaaliin olemukseen ja käyttäytymiseen. Näitä ovat esimerkiksi psykoosit, masennusoireet ja mania. Negatiiviset oireet ovat puolestaan sellaisia, joissa sairastuneelta henkilöltä niin sanotusti otetaan joitain ominaisuuksia pois. Negatiivisiin oireisiin luokitellaan esimerkiksi apaattisuus, motorinen passiivisuus ja kongnitiiviset ongelmat. Positiivisia oireita on usein helpompi hoitaa kuin negatiivisia. Skitsofreniaan liittyvät oireet ovat hyvin yksilöllisiä, mikä vaikeuttaa osaltaan sairauden diagnosointia ja hoitoa. (Oksanen 2017.)
Kun mielenterveyden häiriöstä, esimerkiksi psykoosisairaudesta kärsivä henkilö aloittaa hoidon, on hänen terveydentilansa arvioitava tarkasti, jotta oikea hoitomuoto päästään aloittamaan mahdollisimman nopeasti. Yksi yleinen tapa aloittaa hoito on kliininen psykologinen haastattelu, jolla tarkoitetaan potilaan ja esimerkiksi psykologin välistä vuorovaikutustilannetta, jossa pyritään selvittämään potilaan sairauden tila, taustat ja muut hoidon kannalta oleelliset tekijät. Haastatteluun kuuluu myös havainnointi, jossa psykologi havainnoi esimerkiksi potilaan keskittymiskykyä, tajunnan tilaa, kongnitiivisia toimintoja ja hoitomotivaatiota. (Psykiatria 2017.) Sillä, miten psykologi, tai kuka tahansa muu potilaan kohtaava ammattilainen, suhtautuu potilaaseen on valtava merkitys. Potilaan tulee tuntea itsensä arvostetuksi, eikä hänen kokemiaan asioita saa missään tilanteessa vähätellä. Jos potilas on psykoosissa kohtaamishetkellä, on suhtautuminen usein erityisen haastavaa. Ammattilaisen on pohdittava, ryhtyykö hän myötäilemään potilaan harhakuvitelmia, vai pyrkiikö hän heti "palauttamaan potilaan maan pinnalle". Nämä ovat asioita, jotka täytyy päättää tapauskohtaisesti, sillä kaikki toimintamuodot eivät välttämättä toimi kaikilla. (Oksanen 2017.)
Pohdimme psykoosisairauksia ja psykoositilaa paljon kirjoittaessamme tätä blogitekstiä ja perehtyessämme aiheeseen. Meillä kummallakaan ei ole kokemuksia psykooseista lähipiirissämme, emmekä olleet ennen tätä edes täysin varmoja, mitä kaikkea psykoosiin liittyy. Psykoosi kuulostaa käsitteenä hieman pelottavalta, ja mieleen tulee ensimmäisenä elokuvien sekavat mielisairaalapotilaat, jotka riehuvat pehmustetuissa huoneissa pakkopaidat päällään. Elokuvissa asioita tietysti liiotellaan ja yleistetään, jonka vuoksi käsityksemme psykooseista oli ennen tätä kurssia hyvinkin hollywood-väritteinen. Nyt aiheeseen perehtyneinä ja viisastuneina ymmärrämme, ettei psykoosisairaus a) välttämättä edes näy ulos päin ja b) niiden kirjo on hyvin laaja.
Pelottavaa ja ajatuksia herättävää on myös se, että miten vaikeaa rajanveto esimerkiksi "normaaleiden" aistiharhojen ja psykoosien välille on, ja miten helposti nämä kyseiset aistiharhat sitten muuttuvat psykoottisiksi. Voiko kuka tahansa meistä sairastua psykoosisairauteen? Miten siltä voisi välttyä? Entä voiko pitkästä psykoosien täyteisestä aikakaudesta parantua koskaan täysin? Ja vaikka itse kokisikin olonsa terveeksi, näkyykö mielenterveyspotilaan leima silti otsassa vielä vuosienkin päästä?
Lähteet:
Huttunen, Matti 2016. Lääkärikirja Duodecim. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00411> Luettu 26.4.2017.
Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri – Partonen, Timo 2016. Psykiatria. Kustannus Oy Duodecim.
Luento 19.4.2017. Jukka Oksanen.
Kuva 1: http://www.drgrantmullen.com/the_pathway_questions_answers/cartoons/schiz.gif
Psykoottiset oireet liittyvät hyvin moniin psykiatrisiin sairauksiin. Näitä sairauksia kutsutaankin usein nimellä psykoosisairaudet. Psykoosisairauksiin kuuluvat esimerkiksi skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. (Huttunen 2016.) Skitsofrenia on mielenterveyden häiriö, jota esiintyy noin yhdellä prosentilla suomalaisista. Vaikka skitsofrenian hoito on kehittynyt, on se edelleen yksi vaikeimmin hoidettavista psykoosisairauksista. Skitsofrenia vaikuttaa useimmissa tapauksissa haitallisesti käyttäytymiseen sekä kognitiivisiin ja emotionaalisiin toimintoihin. Siihen liittyy, kuten moniin muihinkin psykoosisairauksiin, sekä niin sanottuja positiivisia, että negatiivisia oireita. (Psykiatria 2017.) Positiivisilla oireilla tarkoitetaan oireita, jotka ovat ikään kuin lisättyjä skitsofreniaan sairastuneen henkilön normaaliin olemukseen ja käyttäytymiseen. Näitä ovat esimerkiksi psykoosit, masennusoireet ja mania. Negatiiviset oireet ovat puolestaan sellaisia, joissa sairastuneelta henkilöltä niin sanotusti otetaan joitain ominaisuuksia pois. Negatiivisiin oireisiin luokitellaan esimerkiksi apaattisuus, motorinen passiivisuus ja kongnitiiviset ongelmat. Positiivisia oireita on usein helpompi hoitaa kuin negatiivisia. Skitsofreniaan liittyvät oireet ovat hyvin yksilöllisiä, mikä vaikeuttaa osaltaan sairauden diagnosointia ja hoitoa. (Oksanen 2017.)
 |
| Kuva 1: Skitsofrenia |
Kun mielenterveyden häiriöstä, esimerkiksi psykoosisairaudesta kärsivä henkilö aloittaa hoidon, on hänen terveydentilansa arvioitava tarkasti, jotta oikea hoitomuoto päästään aloittamaan mahdollisimman nopeasti. Yksi yleinen tapa aloittaa hoito on kliininen psykologinen haastattelu, jolla tarkoitetaan potilaan ja esimerkiksi psykologin välistä vuorovaikutustilannetta, jossa pyritään selvittämään potilaan sairauden tila, taustat ja muut hoidon kannalta oleelliset tekijät. Haastatteluun kuuluu myös havainnointi, jossa psykologi havainnoi esimerkiksi potilaan keskittymiskykyä, tajunnan tilaa, kongnitiivisia toimintoja ja hoitomotivaatiota. (Psykiatria 2017.) Sillä, miten psykologi, tai kuka tahansa muu potilaan kohtaava ammattilainen, suhtautuu potilaaseen on valtava merkitys. Potilaan tulee tuntea itsensä arvostetuksi, eikä hänen kokemiaan asioita saa missään tilanteessa vähätellä. Jos potilas on psykoosissa kohtaamishetkellä, on suhtautuminen usein erityisen haastavaa. Ammattilaisen on pohdittava, ryhtyykö hän myötäilemään potilaan harhakuvitelmia, vai pyrkiikö hän heti "palauttamaan potilaan maan pinnalle". Nämä ovat asioita, jotka täytyy päättää tapauskohtaisesti, sillä kaikki toimintamuodot eivät välttämättä toimi kaikilla. (Oksanen 2017.)
Joissain tapauksissa psykoosisairauden erottaminen lievistä, ohi menevistä psykoottisista oireista, kuten stressin aiheuttamista aistiharhoista, voi olla vaikeaa (Psykiatria 2017). Seuraavan "kolmiomallin" avulla voi havainnollistaa hieman sitä, kuinka pitkä matka "terveestä" tilasta on psykoosiin, ja mitä siihen välille mahtuu.
 |
| Kuva 2: Kolmiomalli |
Pohdimme psykoosisairauksia ja psykoositilaa paljon kirjoittaessamme tätä blogitekstiä ja perehtyessämme aiheeseen. Meillä kummallakaan ei ole kokemuksia psykooseista lähipiirissämme, emmekä olleet ennen tätä edes täysin varmoja, mitä kaikkea psykoosiin liittyy. Psykoosi kuulostaa käsitteenä hieman pelottavalta, ja mieleen tulee ensimmäisenä elokuvien sekavat mielisairaalapotilaat, jotka riehuvat pehmustetuissa huoneissa pakkopaidat päällään. Elokuvissa asioita tietysti liiotellaan ja yleistetään, jonka vuoksi käsityksemme psykooseista oli ennen tätä kurssia hyvinkin hollywood-väritteinen. Nyt aiheeseen perehtyneinä ja viisastuneina ymmärrämme, ettei psykoosisairaus a) välttämättä edes näy ulos päin ja b) niiden kirjo on hyvin laaja.
Pelottavaa ja ajatuksia herättävää on myös se, että miten vaikeaa rajanveto esimerkiksi "normaaleiden" aistiharhojen ja psykoosien välille on, ja miten helposti nämä kyseiset aistiharhat sitten muuttuvat psykoottisiksi. Voiko kuka tahansa meistä sairastua psykoosisairauteen? Miten siltä voisi välttyä? Entä voiko pitkästä psykoosien täyteisestä aikakaudesta parantua koskaan täysin? Ja vaikka itse kokisikin olonsa terveeksi, näkyykö mielenterveyspotilaan leima silti otsassa vielä vuosienkin päästä?
Lähteet:
Huttunen, Matti 2016. Lääkärikirja Duodecim. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00411> Luettu 26.4.2017.
Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri – Partonen, Timo 2016. Psykiatria. Kustannus Oy Duodecim.
Kuva 1: http://www.drgrantmullen.com/the_pathway_questions_answers/cartoons/schiz.gif
Kommentit
Lähetä kommentti